On Vappu, ja seison Seitsemisen kansallispuistossa luontokeskus Kulomäen edessä, rinkka selässä ja koira vierellä. Kaikki alkoi muutamaa viikkoa aikaisemmin, kun aloin suunnittelemaan sopivaa vaellusaluetta sekä täyttämään varusteluetteloa, tavaroista joita tarvitsisin vaelluksella. Tai no, voiko täällä etelässä tehtyä vaellusta edes kutsua vaellukseksi, pitäisikö nimen olla ennemminkin patikointireissu? Tiedä häntä, jotenkin vaellus vain on sanana helpompi ja nopeampi kirjoittaa ja ymmärtää. Valitettavasti tietokoneen mysteerinen sekoaminen kadotti 90% tuolla reissulla ottamistani kuvista, sekä sen kuvan, jossa olin sängylle siististi ikuistanut koko rinkkani sisällön. Tästä syystä siis olen kirjoittanut varustelistani tähän alle;
- Maiharit
- Takki
- Housut
- Kuoriasu
- Fleecepaita
- Flanellipaita
- Lippalakki + pipo
- Käsineet
- Aluskerrasto
- Vaihtoalusvaatteet
- Villasukat
- Kartta + kompassi
- Trangia/kahvipannu/lusikkahaarukka/kuksa/desi marinolia
- Litran juomapullo
- Otsalamppu + varaparistot
- Teltta Marmot Limelight 2
- Rulla WC-paperia
- Makuualusta ja makuupussi
- Puukko
- Korjauspakkaus (narua, muovipusseja, nippusiteitä, sähköteippiä, neula ja lankaa)
- Tulitikut
- “Lastusaippua”
- Ensiapupakkaus
- Karhunkieli
- Kamera
- Veivattava matkaradio (tuli iltaisin/öisin erittäin tarpeelliseksi)
- Puhelin
- Kirja
- Kynä ja lehtiö
- Elintarvikkeet
- Koiran ruuat/kupit/valjaat/puvut
Yht: n. 18kg
Aloitin vaellustaipaleeni luontokeskus Kulomäeltä, jonne jätin auton parkkiin ja suuntasin pusikkoon. Olin etukäteen suunnitellut reitin jota pitkin kävelisin, ja joka lopulta toteutuikin kutakuinkin suunnitellusti. Matkakertymää oli reissulle n. 30km eli 10km päivässä, mikä oli sopiva matka ihmiselle ja koiralle, joilla oli keskinkertainen kunto. Tosiaan, sain mukaan (lue: henkiseksi turvaksi) isosiskoni kääpiöpinserin, Hertan. Hertasta oli suuri tuki tuolla reissulla! Sain keskustelukaverin, “vahtikoiran“, sekä kohtalotoverin, jonka kanssa palelimme yhdessä liian ohuessa makuupussissani molempina öinä. Olin etukäteen tutkinut tarkasti, minkälaisia lämpötiloja ja kelejä oli Ylöjärvelle luvattu. Yölämpötilat eivät jääneetkään ihan niin korkeiksi, kuin oltiin ennustettu ja tästä syystä makuupussin mukavuusraja alittui muutamalla asteella. Päivisin lämpötilat pysyivät 7-12 *C asteen välissä, eli ei mikään kesäreissu.
Kuljin ensimmäisenä päivänä luontokeskukselta Haukilammelle, josta ensimmäisen n. 6km etapin aikana emme nähneet ketään. Lounastauon pidin Kirkaslammella, jossa törmäsin muutamiin ohikulkijoihin, mm. erääseen vanhempaan pariskuntaan, joiden jokavuotinen “kesä” alkaa Seitsemisen kiertämisestä. He olivat parkkeeranneet asuntoautonsa puiston P-alueelle, ja lähtivät joka aamu koluamaan kansallispuistoa läpi. Satuimme näkemään vielä kertaalleen lauantai aamuna, kun olin aamukahvin keittopuuhissa yöpymisalueellani. Ensimmäinen ilta sujui lettuja paistellen, lukien sekä radiota kuunnellen. Heräsin yöllä parin tunnin välein vilunväristyksiin, mutta sain lopulta nukuttua aamuun asti. Yritin yöllä ottaa pientä hörppyä taskumatistani, mutta ei se kyllä mitään lämmittänyt! Vaikka yleensä nukun ulkona todella sikeästi, lauantaiaamuna oli aika huonosti nukuttu olo.
Purettuani teltan ja pakattuani rinkan lähdin suorittamaan etappia nro.2, jonka piti viedä meidät Multiharjun ja Saari-Soljasen kautta Liesijärven yöpymispaikalle. Taaskaan emme nähneet ihmisiä, yhtä vaellusporukkaa lukuun ottamatta, mutta yöpymispaikalla olikin sitten taas jo tunkua. Siellä oleva laavu oli varattu, sekä nuotioaluetta ympäröi useampi teltta. Lauantai-iltana ei tarvinnut radiota soittaa, sillä nuotiopaikalta tuli sen verran kova melu, ettei päässyt jännittämään ympäristön rasahtelut. Muut telttalaiset tajusivat mennä nukkumaan puolen yön aikoihin, mutta laavulla öristiin aamuyöhön asti. Kuka lähtee ryyppäämään luontoon?? Siinä asia, jota en ole vielä tähänkään päivään mennessä käsittänyt. Metsässäkin pitää osata käyttäytyä.
Sunnuntaina eli viimeisenä päivänä olin ensimmäisenä hereillä, joskaan en hyvin levänneenä. Yöllä oli vielä kylmempi kuin edellisenä yönä, ja veikkaisin lämpötilan käyneen 2-3 *C asteessa. Kiedoin illalla itseni ja makuupussin avaruushuovan sisään jotta en palelisi yöllä niin paljon, mutta huopa oli hivenen liian pieni, eikä se pysynyt kiinni vaikka yritin teipata sen kiinni. Syy siihen miksi olin ottanut liian ohuen mutta isomman makuupussin oli se, että ohutkarvainen Hertta piti saada myös mahtumaan pussin jalkotilaan. Kolmas kävelyetappi sujui jo kotiinlähtötunnelmissa, enkä oikein malttanut enää pysähtyä nuotiolle ruokailemaan. Tämä etappi oli myös se virallinen eksyminen, kun kartta ja alueen viitoitus näyttivät ristiin. Tämä tapahtui viimeisen 5 km aikana, josta tulikin lopulta 7km, ja jonka viimeisen 4km kävelimme valtatien reunassa. Tuolloin oli jo pakko soittaa vaimolle, että kuinkahan kaukana tässä mahdetaan olla parkkialueesta. Tuossa viimeisen tunnin kävelyn aikana satoi niin paljon rakeita, että tien penkereet tulivat hetkeksi ihan valkoiseksi. Onneksi satuimme Hertan kanssa bussikatoksen suojiin, jossa värjöttelimme ja söimme sen aikaa, kun satoi taivaantäydeltä. Lopulta pääsimme kuin pääsimmekin perille takaisin luontokeskus Kulomäkeen ja aloitin 3h ajomatkan kotiin. Hertta oli niin iloinen, että pääsi pois kylmästä ja ainaisesta kävelystä, että se nukkui apukuskin paikalla koko 3h kotimatkan.
Tavataan taas seuraavien kuulumisien merkeissä!